lauantai 30. marraskuuta 2013

Grankulla, Harmaalinna


Tässä muutamia kynttilän valossa otettuja tunnelmapaloja eilisestä pikkujoulusta, ennen kahdeksaa siis. Monet pikkujoulut läpikäyneenä täytyy kyllä sanoa, että tämä Grankulla on yksi hienoimpia ja tunnelmallisimpia paikkoja, missä olen pikkujouluja viettänyt. Ihana vanha jugend-tyylinen pitsihuvila ajan henkeen kuuluvalla tavalla restauroituna ja kauniisti sisustettuna. Huvilan on aikoinaan rakentanut 1900-luvun alussa hattutaitelija Erik Hjertström ja hattulinnassa onkin toiminut aikoinaan hattutehdas. Melkein siis pystyi aistimaan historian havinan. Ihana arjen nollaus tähän pimeään vuodenaikaan ihan parhaassa seurassa hyvän ruuan ja ohjelman kera. Hiukan jäi harmittamaan se, että minulta jäi tanssilattia korkkaamatta, kun selkä vihoittelee edelleen. Ensi kerralla sitten. Tästä täytyy ehdottomasti tehdä perinne. Käykääpäs tutustumassa Grankullan sivuihin tästä. Suosittelen kyllä ehdottomasti, Grankulla tarjoaa hienot puitteet juhlaan, majoittumiseen ja nautiskeluun, palvelu loistavaa, eikä hintakaan päätä huimaa.


















Atrian Arjen nautintoja ja Juhlahumua -haaste

Atria kutsui ison joukon ruokabloggaajia kisaamaan resepteillään kahteen eri kategoriaan. Tyrniä ja tyrskyjä sai myös kutsun ja toki näin mielenkiintoiseen haasteeseen piti lähteä mukaan. Arjen nautintoja -haasteessa bloggaaja kehittelee arkisen reseptin, jonka pääraaka-aineena on Atrian A-lk Kulinaari Herkkunakki. Toisessa Juhlahumua-haasteessa puolestaan suunnitellaan resepti käyttäen pääraaka-aineena Atrian Kulinaari 1 kg Pihvinaudan ulkofilepalaa. Täällä siis pureskellaan jälleen kynänpäätä ja nähdään ruokaunia. Atria, Palmia sekä Ravintola Graniittilinna valitsevat voittajat joulukuun puolessa välissä. Kaikille haasteeseen osallistuneille lähetetään 7 kilon joulukinkku ja molempien kategorioiden voittajat palkitaan kinkun lisäksi perinteisillä joululaatikoilla sekä Ridderheims Gourmet -joululajitelmalla. Lisäksi paras juhla-annos pääsee ravintola Graniittilinnan menuun ja kekseliäin arkiresepti Palmian lounaslistalle.


                               Kuvat: Atria

torstai 28. marraskuuta 2013

Aprikoosiset ulkofilepihvit


Jos kaipaat uutta makua porsaanfileisiin, kokeilepa tätä. Marinadin tekoon menee pari minuuttia ja kun liha on hyvin muhinut marinadissa, paistetaan fileet muutaman minuutin verran molemmilta puolilta, sangen yksinkertaista. Kaikki marinadin ainekset siis sekoitetaan keskenään ja marinadia sivellään molemmille puolille fileitä. Fileiden annetaan maustua vajaa puoli tuntia. Tämän jälkeen ne grillataan tai paistetaan molemmin puolin kypsäksi. Hyvää vaikkapa nuudelien kera.
  • 8 porsaan ulkofilettä
  • 2 dl aprikoosihilloa
  • 3 rkl ruokosokeria
  • 0,5 dl soijakastiketta
  • 2 rkl valkosipulilla maustettua oliiviöljyä
  • 1 tl inkivääritahnaa
  • 2 reilua rkl yrttimaustettua tomaattimurskaa


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Reposaari -syksy






Tuuli. Aaltojen pauhu. Auringon vaimea kajo. Se ei jaksa enää nousta kovin ylös. Vedän takin vetoketjun kunnolla kiinni. Ilma on raikas ja viileä. Suolaiset pisarat lentävät kasvoihin. Pusken silti itseäni eteenpäin. Olen olemassa. Elän.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Mozzarellaiset jauhelihapihvit




Tässä vielä yksi mainio jauheliharuoka. Kuullotetaan sipuli pannussa. Mitataan kulhoon korppujauhot sekä mausteet ja sekoitetaan joukkoon vesi ja kerma. Lisätään sekaan jauheliha, munat, mozzarella sekä sipuli ja sekoitetaan tasaiseksi. Taputellaan taikinasta pihvejä ja lisätään päälle ruusuke prosciuttosta. Paistetaan 200 asteessa kypsiksi.
  • 800 g sika-nautajauhelihaa
  • 2 dl korppujauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl kermaa
  • 1 dl vettä
  • 2 sipulia silputtuna
  • 3 rkl Dijon-sinappia
  • 2 tl suolaa
  • 2 tl Provencen yrttimaustetta
  • mustaa pippuria
  • reippaasti valkosipulirouhetta
  • 1 pkt prosciuttoa
  • 250 g mozzarellaa kuutioituna


maanantai 25. marraskuuta 2013

Italialaiset lihapullat


Joka kerta lihapullien teon jälkeen vannon, etten koskaan enää niitä pyörittele ja kyllä niitä vaan silti välillä tulee tehtyä. Yleensä nimittäin teen kerralla puolestatoista kilosta jauhelihaa pyöryköitä ja ne katoavat tuossa tuokiossa, vaikka kuvittelisi sellaisen määrän riittävän ainakin pariksi päiväksi. Suursyömäreitä sanon minä. Tämä ohje on yksi kolmesta suosikkilihapullaohjeestamme ja on siitä kiva, että kastikekin on mukana. Erityisen hyvältä tämä maistuu juuresmuusin kanssa, jossa on perunan lisäksi lanttua, porkkanaa sekä paahdettua valkosipulia. Italialaiseen tapaan myös pasta maistuu tämän kanssa herkulliselta.
Lihapullataikina:
  • 600 g sika-nauta jauhelihaa
  • 2-3 palaa vaaleaa maalaisleipää
  • 1,5 dl ruokakermaa
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 tl suolaa
  • mustaa pippuria
  • 1-2 dl parmesaaniraastetta
  • 1-2 tl valkosipulirouhetta
  • 1-2 tl Provencen yrttisekoitusta
Kastike:
  • 2 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
  • 2 sipulia
  • 4-5 valkosipulin kynttä
  • 2 ruokalusikallista oliiviöljyä
  • 2 dl valkoviiniä
  • 2 dl lihalientä
  • pari kourallista silputtua basilikaa
Leivästä poistetaan kuori ja murennetaan sisus kulhoon. Lisätään ruokakerma, silputtu basilika ja muut ainekset. Sekoitetaan hyvin. Pyöritellään pyöryköiksi ja paistetaan 200 asteessa kypsäksi. Tehdään sillä välin kastike. Kuoritaan ja silputaan sipuli sekä valkosipulit. Kuullotetaan sipulit öljyssä viitisen minuuttia. Laitetaan sipulit kattilaan ja lisätään tomaattimurska, viini, lihaliemi sekä mausteet. Kuumennetaan kiehuvaksi. Siirretään kypsät lihapullat kastikkeeseen ja haudutetaan hetki. Jos tekee pienemmän määrän ja lihapullia on vain vähän, voi ne paistaa pannulla lähes kypsäksi ja hauduttaa sitten kastikkeessa kokonaan kypsäksi.


Eikös se niin ollut, että kertaus on opintojen äiti. Jos jostain syystä nämä aikaisemmat mainiot lihapullareseptit ovat päässeet menemään ohi, kannattaa käydä kurkkaamassa. Nämä reseptit on hiottu lähes täydellisiksi. Hih. Yrttiset lihapullat löytyvät tästä. Ja mausteiset lihapullat tästä. Niin ja mausteisten lihapullien kaveriksi tsatsiki löytyy tästä. Tervemenoa pyörittelemään lihapullia, minähän en taas tee niitä enää koskaan.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kananmunaisaa


Tässä toinen tunnelmapala tältä viikonlopulta. Kananmunia on mennyt viikonlopun aikana ainakin 26. Tuloksia näette ensi viikolla alkavassa joulukalenterissa. Siitä enemmän sitten, kun kokonaisuus hahmottuu kunnolla. Käsittämätöntä, että vuosi on aivan lopuillaan, enää muutamia viikkoja ja päivä alkaa pitenemään. Muistakaahan syödä d-vitamiinia.

Veitsenterävää


Näin sunnuntai-illan ratoksi ennen viimeistä Siltaa hiukan raaempaa keittiön kuvamateriaalia. Näin kaiken kansan nähden voin kyllä ihan tunnustaa, etten sitten yhtään tykkää veitsistä. Mistä sitten liekin johtua. Veitset ovat kuitenkin välttämätön pakko ja mikään ei ole niin rasittavaa kuin tylsä veitsi. Niinpä sijoitin alkusyksystä Hackmannin veitsitukkiin, jossa on viisi sangen käytännöllistä veistä. Olen ollut tyytyväinen. Ja kyllä, ovat ihanan teräviä ja pari laastariakin on tarvittu.

torstai 21. marraskuuta 2013

Aprikoosisalaatti


Vielä muutama salaatti arkistojen aarteista. Pakko näitä salaatteja on teille postailla, ettette kuvittele, että täällä vaan herkutellaan jatkuvasti. Tänään on tupsahtanut pari niin ihanaa sähköpostia luukkuun blogiyhteistyön merkeissä, että räntäsade ja pimeys ei tuntunut enää missään. Uusia tuulia siis. Katsotaan mitä joulukuu tuo tullessaan. Tässä salaatissa on yhdistelty muutamia herkullisia makuja. Lautaselta löytyy salaattisekoitusta, rucolaa, aprikooseja, mozzarellaa, prosciuttoa ja kastikkeena muutama luraus balsamicoa, joka on makeutettu vaahterasiirapilla.
  • salaattisekoitusta
  • rucolaa
  • tuoreita aprikooseja
  • mozzarellapalloja
  • 1 pkt prosciuttoa
  • balsamicoa
  • vaahterasiirappia


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ruusukaalisalaatti pekonilla ja kananmunalla


Tässä vielä toinenkin salaatti, joka menee meillä ihan kuumille kiville. Ainekset hyvinkin yksinkertaiset. Paistetaan valkosipuliöljyssä muutama kananmuna, maustetaan ja silputaan pieniksi paloiksi. Paistetaan valkosipuliöljyssä pannulla kaikessa rauhassa iso silputtu sipuli, pekonisilppu ja neljään osaan pilkotut ruusukaalit. Sekoitetaan ainekset ja lisätään joukkoon vielä krutonkeja. Kastikkeeksi limellä maustettua creme fraichea. Sekoitetaan creme fraicheen dijonia, omenaviinietikkaa, puolikkaan limen mehu, hunajaa oman maun mukaan, hiukkasen suolaa ja mustaa pippuria.
  • 1 pkt pekonia
  • 1 rasia ruusukaalia
  • 4 kananmunaa
  • 1 iso punasipuli
  • iso kourallinen krutonkeja
  • 1 prk creme fraichea
  • 2 tl dijonia
  • 2 tl omenaviinietikkaa
  • hunajaa
  • suolaa
  • mustaa pippuria




tiistai 19. marraskuuta 2013

Juustoinen prosciuttosalaatti


Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe.

-Maxwell Maltz-


Nyt pitäisi tehdä useampi salaattipostaus ennekuin painuvat vallan unholaan. Tässä juustoinen prosciuttosalaatti taannoisista Ukon kanssa vietetyistä illanistujaisista. Ei se aina tarvitse olla niin erityisen hienoja ja erikoisia aineksia tai mahdottoman monimutkaisia valmistusprosesseja, vähempikin riittää. Prosciutto on levitetty uunipellille ja hiukan aikaa pidetty kuumassa uunissa, jotta tulee ihana rapeaksi. Sen lisäksi tarjolla on jäävuorisalaattia ja tulisalaattia, luumutomaattia, kurkkua, maustettuja fetajuustopaloja, mustapippurijuustoa, gruyereä sekä tietysti tuoretta timjamia. Timjami on tällä hetkellä suosikkimausteeni ja sitä tuleekin sitten laitettua yhteen jos toiseenkin ruokaan. Päälle vielä hiukan mustaa pippuria, niin salaatti on valmis. Tämä ei tarvitse edes mitään kastiketta. Kyytipojaksi suolakeksejä ja hyvää viiniä, niin jo hymyilyttää.






Pastamyllyssä

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. En olisi arvannut, että tästä tulee tällainen myllytys, yhdestä ihan arkisesta pastareseptistä. Juttua ja videota pyörii monessa paikassa ja itselläni on sellainen tekisi mieli kulkea pyyhe päässä -olotila. Kyllähän tämä tästä parissa päivässä laantuu. Täällä blogissa on käynyt muutamassa päivässä yli viitisen tuhatta ihmistä katselemassa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, aika näyttää. Lisäksi olen täällä kotona tämän tapauksen johdosta jatkuvan pienen kiusanteon kohteena. Voitte vaan kuvitella. Joka tapauksessa olen onnellinen Harry Potter -kakun saamasta positiivisesta palautteesta, tarkoituksenani onkin järjestää teille ahkerille lukijoille jotain pientä yllätystä joulukuuksi. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, teitä onkin hurjan paljon.

Vuoden hittipasta syntyi Porin Reposaaressa

Satakunnan Kansa




Reposaaressa asuva Sari Kalliomäki kokkaa ja bloggaa Tyrniä ja tyrskyjä -blogissaan.

Savulohta, tomaatti-chilipastaa, fetaa, ripaus persiljaa, tuorejuustoa. Näistä aineksista syntyi tämän vuoden hittipastaresepti, jonka on kehittänyt Porin Reposaaressa asuva Sari Kalliomäki. Myllyn Paras haastoi ruokabloggaajat kehittelemään arkiruuaksi sopivaa pastaruokaa, ja yleisö valitsi voittajaksi Tyrniä ja tyrskyjä -blogin Savulohisen chilipastasalaatin.
– Halusin tehdä reseptin, joka syntyy helposti ja mutkattomasti. Ajatuksenani oli, että ruuan pitää syntyä vartissa valmiiksi. Salaatin voi valmistaa vaikka jo edellisenä päivänä ja ottaa esimerkiksi töihin mukaan lounaaksi, kertoo blogin kirjoittaja Sari Kalliomäki.
Resepti kunnioittaa kehittäjänsä asuinympäristöä.
-Asumme merenrannalla idyllisessä Reposaaressa, joten kala kuuluu arkeemme ja sitä on totta kai kehittämässäni reseptissäkin, Kalliomäki sanoo.
Hän on tottunut arjessaan häärimään keittiössään tehokkaasti, sillä päivittäin ison ruokapöydän äärelle kokoontuu kolme poikaa.
– Ruokaa on pakko laittaa joka välissä, koska kotona on kolme kasvuikäistä poikaa. Pari vuotta sitten sain innostuksen luovempaan ruuanlaittoon ja omien reseptien kehittelemiseen, erityisluokanopettajana työskentelevä Kalliomäki kertoo.
Myllyn Paras Pastaresepti 2013 -tittelin lisäksi hänet palkitaan kahden hengen illallisella valitsemassaan ravintolassa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Harry Potter kakku


Viime viikon lauantaina ystäväni poika vietti taianomaisia yllätyssynttäreitä, jotka oli suunniteltu viimeistä piirtoa myöten täydellisesti. Limusiiniajelun jälkeen oli tarjolla Harry Potter kakkua, joka minun oli toivottu tekevän. Koska olen aina ollut armoton Potter-fani, en voinut kieltäytyä pyynnöstä. Toiveena oli tyylikäs, vanhahtava kirjakakku. Melkoinen haaste siis.


Kakun sisällä oli sekä vaaleaa kääretorttulevyä että suklaista. Sankari toivoi täytteisiin persikan ja pätkissuklaan makua. Niinpä joka toisessa välissä oli pätkissuklaamoussea ja joka toisessa persikkamoussea lisukkeineen. Mousset tein perinteisesti niin, että vatkasin parin kermapurkin kermat vaahdoksi, lisäsin vaahtoon pari mascarponea ja yhden rahkan. Jaoin vaahdon kahteen osaan. Pätkismoussea varten sulatin 6 pätkistä ja muutamia paloja maitosuklaata puolessa desissä kermaa ja jäähdytin hyvin. Jäähtyneen suklaan yhdistin kerma-mascarponevaahtoon. Toiseen puoleen laitoin persikkahilloa ja hiukan lemon curdia.




Päälliset on tehty kaikki marsipaanista. Lisäksi käytössä on ollut elintarviketussi, kultaista elintarvikeväriä ja elintarvikeliimaa. Tykkään väkerrellä marsipaanista koristeita, sillä se ei kuivu hetkessä ja on sangen monikäyttöistä. Värejä saisi olla kyllä enemmän. Koristeet kannattaa tehdä rauhassa jo ennen varsinaista kekunleipomispäivää, sillä niihin menee yllättävästi aikaa. Kirjan sivussa on luonnonvalkoista marsipaania paketti, päällisenä on kaksi tummaa ruskeaa ja yksi luonnonvalkoinen sekoitettuna, lisäksi on sitten mustaa ja valkoista marsipaania. Puolivahingossa keksin, että vanhahtavan kirjanpäällisen saa kaulimalla kannen rypistetyn leivinarkin alla. Kirjan päädyssä olevat kaistaleet on kaulittu kuviokaulimella ja värjätty kultavärillä. Tekstit siis mustalla elintarviketussilla. Pöllö on valkoista marsipaania ja koristeltu tussilla sekä kultavärillä.




Reposaari -syksy


Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

-Muumipappa-


Tuulista huomenta


Täällä me kököttelemme yöpäidat päällä ja kuuntelemme Einoa, emme kuitenkaan Gröniä, vaan tätä myrskyä. Tahkoluodon mittareiden mukaan puuskissa 29m/s, joten aika viuru käy. Ilma näyttäisi olevan hieno, joten nyt jos koskaan saisi komeita kuvia. Toivotaan, ettei Eino saa kovin pahoja tuhoja missään aikaiseksi. Raikasta marraskuista sunnuntaita teille.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ruisleipä


Blogi päivittyy sangen hitaasti, pahoittelut siitä. Ei tahdo parantua tämä flunssa millään ja jaksaminen sitten sen mukaista. Tässä vielä viime viikon ruisleivän leivontatunnelmia. Kun olin pieni, leipoi äiti leivinuunissa ruisleipää ja laittoi aina leipäjuuren talteen seuraavaa kertaa varten. Jos leipäjuurta ei ole, voi sen tietysti tehdä itse tai yksi hyvä vaihtoehto on leipoa Myllärin luomun ruisleipäaineksesta, jossa on jo leipäjuurta valmiina ja hiivaa tarvitsee vain vähän. Jos ottaa sitten taikinasta leipäjuuren, ei tarvitse seuraavalla kerralla hiivaa lainkaan. Hyvän taikinajuuren saa kaapimalla kulhon reunoissa olevan taikinan talteen. Säilyttää voi ihan jääkaapissa tai vaikka pakkasessa, jos leipoo harvemmin. Omaan taikinajuureen tulee pikkuhiljaa persoonallinen maku.


Ohje on sangen yksinkertainen. Liuotetaan hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisätään ruisleipäaines ja sekoitetaan pehmeäksi. Peitetään taikinakulho tiiviisti liinalla ja kohotetaan lämpimässä paikassa vajaan tunnin. Leivotaan jauhotetulla alustalla ruisleiviksi tai jos haluaa päästä helpolla niin ruisneliöiksi. Taikina taputellaan leivinpaperille ohueksi levyksi, pistellään haarukalla ja muotoillaan paloiksi taikinapyörällä. Annetaan nousta vajaa tunti ja paistetaan 220 asteessa puolisen tuntia.
  • 9 dl vettä
  • 25 g hiivaa
  • 16-17 dl Myllärin luomu ruisleipäainesta






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...